1. Koko EU:n alueella otetaan käyttöön auton ajonvalvontajärjestelmä, joka muistuttaa normaalia koodivarmennettua kulunvalvontaa. Kaikkiin autoihin asennetaan valvontalaite, joka sallii moottorin käynnistämisen vain järjestelmän tunnistamalle käyttäjälle, joka vielä varmennetaan tunnusluvulla tai esim. helpommalla sormenjälkitunnistimella.
2. Järjestelmä perustuu käyttökorttiin ja tekniseen rakenteeseen, jota voidaan räätälöidä tai laajentaa erilaisten tarpeiden mukaan. Käyttökortin tulee olla sirukortti tai vastaava, mikä sisältää haltijansa henkilökohtaiset tunnistetiedot sekä muistialueen, johon voidaan taltioida käyttöön liittyvää tietoa.
3. Käyttökortin antaa sama viranomainen kuin varsinaisen ajokortinkin tai se voi olla itse ajokortti.
4. Järjestelmää ohjataan autoon asennettavasta valvontalaitteesta ja erillisestä ohjelmointilaitteesta tai kannettavasta tietokoneesta, joista tai joihin tietoa voidaan siirtää langattomasti. Varsinainen valvontalaite on keskusyksikkö, joka sisältää yksinkertaisen tietokoneen ohjelmistoineen, pienen näytön, numeronäppäimistön, mahdollisen sormenjälkitunnistimen ja erilaisia liitäntöjä ulkopuolisiin laitteisiin.
5. Auton omistaja tai haltija on omalla tunnuksellaan järjestelmävastaava. Omistus- tai haltijasuhteen vaihtuessa tämä tieto avataan, jolloin auton vastaanottaja voi asettaa itsensä vastaavaksi ja lukita tiedon. Auto ei käynnisty, jos tieto on avoin. Järjestelmävastaavalla ei tarvitse olla käyttökortissaan ajo-oikeutta.
6. Laitteiston avulla järjestelmävastaava määrittelee auton ajokorttikohtaisen käyttöluvan vastaavalla tavalla kuin henkilökohtaisissa tietokoneissakin. Lupa on voimassa asetetun määräajan tai niin kauan, kunnes se peruutetaan.
7. Auton valmistajan edustajalla ja viranomaisella on omalla laitteellaan perusteltu pääsy järjestelmään. Myös itse auto voidaan tarvittaessa asettaa ajokieltoon.
8. Käyttökortti tyypitetään ajokortin mukaan. Sen haltija saa kuljettaa vain vastaavantyyppisiä ajoneuvoja, mitä laite valvoo. Ennen ajotehtävää kuljettajan tulee syöttää korttinsa lukijaan ja kirjoittautua järjestelmään. Ajotehtävä jatkuu niin kauan, kunnes kuljettaja ottaa korttinsa pois lukijasta. Jos kortin ottaa pois lukijasta heti moottorin käynnistyksen jälkeen, ajotehtävä päättyy moottorin pysähdyttyä.
9. Jos liikenteenvalvoja joutuu ottamaan kortin pois, kuljettajan kaikki ajotehtävät loppuvat siihen asti, kunnes hän saa sen takaisin. Vaihtoehtoisesti määräaikainen ajokielto voidaan syöttää kortin muistiin. Kiellon voi peruuttaa ennenaikaisesti vain viranomainen omalla laitteellaan.
10. Kortin lisäksi otetaan käyttöön virhepistejärjestelmä, missä tietyn rajan ylitys aiheuttaa kortin käytettävyyden menettämisen määräajaksi. Se voi tapahtua automaattisesti, jolloin ajokielto astuu voimaan viimeistään kuluvan ajotehtävän jälkeen. Kieltoa voidaan pakottavassa tarpeessa viivästää kaukoyhteydellä.
11. Ajovirheet tyypitetään, ja kullekin tyypille asetetaan virhepistemäärä. Tyypitys on julkinen.
12. Valvontalaitteen näyttö ilmoittaa kulloisenkin virhepistesaldon. Mikäli ajo on ollut määrätyn matkan rikkeetöntä (karenssi), pisteiden saldo alkaa hiljalleen vähentyä nollaantuakseen lopulta kokonaan, jos uusia pisteitä ei tule sitä ennen. Uudet pisteet aiheuttavat aina uuden karenssin, joka on suhteessa uuteen saldoon.
13. Järjestelmässä on kuljettajan ajon seurantaa varten loki, joka taltioi tietoa kortin muistiin kuljettajan ajosuorituksista ja laitteen muistiin auton ja sen itsensä toiminnasta.
Yleisiä arvioita järjestelmästä:
Ehdottamani ajonvalvontajärjestelmä perustuu kahteen periaatteeseen:
1. auton kulun valvontaan, missä sen käyttöä ja käyttäjiä rajoitetaan luvanvaraisesti ja
2. kuljettajan omaehtoiseen valvontaan antamalla hänelle tosiaikaista palautetta tehdyistä virhesuorituksista.
Kuljettajalle järjestelmä näkyy seuraavasti: Tultuaan autoon hän asettaa sirukorttinsa laitteen lukijaan ja sormensa sormenjälkitunnistimen päälle tai vaihtoehtoisesti syöttää tunnuslukunsa laitteeseen. Sallitussa tapauksessa moottorin voi sen jälkeen käynnistää ja ajon voi siten aloittaa. Vaikeusasteeltaan järjestelmän käyttö vastaa yksinkertaisen matkapuhelimen avaamista.
Järjestelmä perustuu vapaaehtoiseen pakkoon, mikä periaate on toiminut vuosikymmeniä mm. sähkö- ja puhelilaskun maksannassa. Eli vastaavasti, jos ei noudata liikennesääntöjä, kaikenlainen autolla ajaminen saattaa loppua.
Valvonnan ylivertainen teho perustuu siihen tosiasiaan, että kyky ajaa autoa on kuljettajien kaikkein korkeimmalle arvostama asia liikenteessä.
Edelleen järjestelmän avulla voi hallita tapahtumia erittäin tarkasti ja kaikkia kuljettajia tasapuolisesti kohdellen. Kun pääosa syntyneestä valvontatiedosta pysyy kuljettajan itsensä hallitseman sirukortin muistissa, se on saatavissa sieltä ainoastaan hänen luvallaan tai perustellun tarpeen vaatiessa (esim. rikos). Kun autonkin tiedot merkitään aiheuttajallaan, kuljettajan oikeusturva vahvistuu merkittävästi.
Kun vaihtuva liikenneympäristö antaa itsestään valikoidusti tosiaikaista tietoa, auton laitteisto voi muokata sitä antaen kuljettajalle tarvittaessa palautetta hänen ajosuorituksestaan.
Näin varsinainen valvonta tapahtuu aina autossa.
Nykyistä liikennevalvontaa voidaan vähentää dramaattisesti, kun jokainen kuljettaja valvoo itse itseään.
Järjestelmä muuttaakin kaiken käyttäytymisen ajokortin varaisessa liikenteessä. Entisiä kriiteereitä joudutaan tarkistamaan, ja koko rangaistusjärjestelmä yksinkertaistuu, kun kuljettajien itsevalvonta karsii lähes kaikki tahalliset rikkomukset pois liikenteestä. Tällä saavutetaan mittavat säästöt niin valvonnassa kuin itse liikenteessä, kun onnettomuudet vähenevät minimiin. Näillä säästöillä voidaan korvata osa tarvittavasta teknologiasta. Vältetyt kuolonuhrit tulevat bonuksena.
Valvontajärjestelmää voidaan pitää laajennuksena yleiseen kulunvalvontaan, mitä mm. erilaiset laitokset ovat harrastaneet jo vuosikymmeniä. Luonnollisesti niinkin onnettomuusherkkää aluetta kuin autoliikenne tulee valvoa tiukemmin kuin muita yleisiä tiloja.
Tarvittavan laitteiston perusversiona voi pitää koodivarmennettua ajonestolaitetta, joka on ollut käytössä jo useita vuosia. Kysymyksessä on tuon laitteiston edelleen kehittäminen ja sen käyttöalueen laajentaminen. Myös muu tarvittava teknologia on jo käytännössä koettua.
Järjestelmää voidaan laajentaa lisäämällä siihen ulkopuolisia antureita tai ohjelmoimalla se käsittelemään saamaansa tietoa monipuolisemmin. Eräs käytännön soveltaminen on automaattinen tietullien perintä tai liikennevalvonta, missä vastaava laite antaa suoraan virhepisteitä liikennettä vaarantavalle kuljettajalle. Myös muunlaista liikenneympäristöön liittyvää tietoa voidaan antaa järjetelmälle langattomasti.
Ajovirheiden tyypittäminen puolestaan auttaa kuljettajaa arvioimaan, miten ajoluvan menettämisen uhka vaikuttaa hänen ajotapaansa. Virhepistesaldon näyttäminen taas kertoo, kuinka herkässä luvan menettäminen kulloinkin on. Yhdessä nuo tekijät auttavat häntä myös arvioimaan, missä lisäopetusta tai asennemuutosta tarvitaan kipeimmin.
Eräs järjestelmän positiivisia sivuvaikutuksia on, että se ehkäisee tehokkaasti autovarkauksia ja niihin liittyvää rikollisuutta. Kun auton voi varastaa ainoastaan hinaamalla tai kuljetinta käyttämällä, sillä on voimakkaasti ennalta ehkäisevä vaikutus. Järjestelmä antaa myös erinomaiset mahdollisuudet valvoa rattijuoppojen käyttäytymistä.
Negatiivisia sivuvaikutuksia ei ole. Päinvastoin, tämä valvontamenetelmä on anteeksi antava pikkurikkeiden suhteen ja armollinen, koska se antaa kuljettajalle suoraan mahdollisuuden parantaa tapansa.
Ja tämä kaikki ilman ulkopuolista asioihin puuttumista!
Liikenteen valvonta tapahtuu aluksi nykykäytännön mukaisena. Kun pahimmat käyttäytyjät karsiutuvat vähitellen liikenteestä joko kokonaan tai tapansa parantamalla, sitä mukaa voidaan entistä paremmin keskittyä sellaisiin valvontatapoihin, jotka tuottavat maksimaalisen turvallisuuden.
On luonnollista, että uusi järjestelmä aiheuttaaa uusia ongelmia. Tärkeintä kuitenkin on, että ne eivät aiheuta uusia kuolonuhreja, jotka päinvastoin sen vaikutuksesta painuisivat arvioni mukaan alle sadan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti