Syyskuun alussa 2026 oli Puheenaihe -podcastissa käsittelyssä älykkyys. Asiantuntijana siinä esiintyi älykkyystutkijana esitelty Markus Jokela. Ohjelmassa tuli esiin yllättävän samanlaisia piirteitä älykkyyden määrittelystä, joita itse olin jo viisi vuosikymmentä sitten selvittänyt.
70-luvun toisella puoliskolla työantajani järjesti yhteistyöseminaarin sellaisille työntekijöille, jotka joutuivat tehtäviensä takia työskentelemään teamina erilaisten ihmisten kanssa, koska tällaisissa tilanteissa yhteistyön onnistumisella oli lopputuloksien kannalta huomattava merkitys. Osittain ajankohta oli jossain määrin yhteydessä pääkaupunkiseudulla tuolloin tapahtuneeseen ”luovuusheräämiseen”. Vastaavanlaisia tapahtumia järjestivät mm. Keksintösäätiö ja eräs tietokonefirma, joka oli ohjelmointitehtävien oheen saanut myös luovuuden mukaan – aivan asiallisesta syystä, jonka tapahtuma myös todisti.Työnantajani seminaari oli räätälöity yhtiön omiin tarpeisiin soveltuvaksi, ja keskeisintä siinä oli luovuus ja sen selvittäminen, mikä merkitys sillä oli yhteistyössä ja sen onnistumisessa. Luovuutta käsiteltiin laajassa merkityksessä, ja sen ilmenemismuotoja ja voimavaroja tarkasteltiin niin yksityiskohtaisesti kuin oli mahdollista. Seminaarin lopussa uhrattiin kokonainen päivä siihen, miten luovuutta voi soveltaa yhteistyössä. Sitä varten osanottajat jaettiin 4-5 hengen ryhmiin, ja kullekin ryhmälle annettiin jokin tehtävä, joka sisälsi ongelman ryhmän jäsenten ratkaistavaksi.
Kun annetussa ajassa ryhmät olivat suorittaneet tehtävänsä enemmän tai vähemmän onnistuneesti, kunkin ryhmän tulos analysoitiin yhdessä. Mikä oli onnistunut ja miksi tai epäonnistunut ja mikä oli syy siihen.
Seminaarin aikana luovuuteen vaikuttavat tekijät oli aluksi analysoitu ja niiden merkitys pyritty selvittämään. Myös luovuuteen vaikuttavat ulkoiset tekijät pyrittiin selvittämään. Kun siinä vaiheessa kiinnostuin älykkyydestä, jolla luovuudessa on tietynlainen merkitys, aloin pohtia sen olemusta. Jo pelkästään seminaarin tiedoilla pääsin varsin pitkälle siinä tavassa, jolla pyrin saamaan selville, mitä älykkyys voisi olla. Käytin metodia, missä pyrin poistamaan tekijöitä tai ilmiöitä, joilla ei voi olla mitään tekemistä itse älykkyyden kanssa. Näin pääsin vaiheeseen, että Älykkyys on kykyä nähdä asiayhteyksiä ja tehdä niiden perusteella päätelmiä.
En kuitenkaan ollut tyytyväinen tulokseen, ja kun sitten 80-luvulla ostin tietokoneen ja aloin opetella ohjelmointia, jossain vaiheessa BIOSiin tutustuessani ymmärsin, että älykkyyden määrittelyn tulee olla samanlainen kaikkeen selitteeksi sopiva ja mahdollisimman selkeä. Koska ilmaisu ’asiayhteys’ saattoi käsittää myös konkretiaa, vastaavan kohdan tuli olla muodossa, jossa sitä ei enää olisi. Mietin myös pitkään määrittelyn loppuosaa, jolle en kuitenkaan saanut selkeää muotoa. Totesin lopuksi, että sillä ei ehkä olekaan ratkaisevaa merkitystä, ja voisi olla parempikin, että sen määrittely olisi joustavampi, jolloin se sovittuisi paremmin ulkopuoliseen maailmaan. Eniten minuun vaikutti uutisfilmi japanilaisesta variksesta, joka pudotti sikäläisiä kovia hedelmiä kadulle, jotta autot murskaisivat ne syötävään muotoon. Koska oli uskaliasta mennä noukkimaan murusia liikkuvien autojen sekaan, se keksi, että pudottamalla ne suojatien kohdalle, ne voisi noukkia turvallisesti, koska ihmiset väistelivät sitä vaikka autot eivät. Tästä keksin, että asian merkitysksessä ei ole konkretiaa, ja sen jälkeen olen testannut määrittelyäni jo usean vuosikymmenen ajan enkä todennut siinä juuri mitään puutetta. Samalla määrittelyn universaalisuus tuli otettua huomioon, koska käsittelin asiaa eläinesimerkillä.
Lopullisessa muodossa Älykkyys on kykyä havaita asiamerkitysten yhteyksiä ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä.
Määritelmä jakaantuu kahteen osaan toteuttaen vaatimuksen voida selvittää perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutus erillään. Selvästi alkuosaan vaikuttavat lähes pelkästään perintötekijät loppuosan ollessa aluetta, missä kokemusperäiset tekijät vaikuttavat. Määrittelyn avulla on helppoa ymmärtää, että rodulla ei ole juuri mitään vaikutusta älykkyyden osamäärään. Luonnollisesti elinolosuhteet sikiöaikana saattavat vaikuttaa älykkyyden kehitykseen.
